Koska en ole nukkunut yli kolmeen vuoteen, muistini ei toimi kovin hyvin. Ja koska muistini ei toimi kovin hyvin, olen jo unohtanut mitä olen aiemmin kirjoittanut. Ja koska olen jo unohtanut mitä olen aiemmin kirjoittanut, tulen luultavasti toistamaan itseäni myös jatkossa. Ja koska tulen luultavasti toistamaan itseäni myös jatkossa, koen tarpeelliseksi pahoitella sen ärsyttävyyttä jo etukäteen.
Kuten taisin tuolla ylhäällä jo todeta, en tosiaan ole nukkunut yli kolmeen vuoteen. Nukkunut-schmukkunut. Nukkumaan en ole pystynyt, koska kupeideni hedelmät eivät nuku, ei sen takia että katsoisin Game of Thronesia yöaikaan. Game of Thronesia en voi katsoa, koska se on aivan liian pelottava. Näkisin painajaisia, kuten aina näen painajaisia pelottavista televisio-ohjelmista. Twin Peaks on aiheuttanut minulle painajaisia vuodesta 1992 alkaen. Saattaa tosin myös olla etten näkisi painajaisia, koska jotta voisin nähdä painajaisia, pitäisi minun nukkua. Pitäisiköhän sittenkin katsoa Game of Thronesia? Kaikki sitä aina suosittelee. Uusi kausikin taidetaan julkaista lähiaikoina.
Molemmat lapsemme ovat aina olleet huonoja nukkujia. Kumpikaan ei ole vain nukahtanut, vaan nukahtamisen eteen on pitänyt imettää, hytkyttää, heiluttaa, laulaa, runoilla ja heittää muutama takaperinvoltti. Olen kuullut tarinoita lapsista jotka nukahtavat ruokapöydässä istuessaan tai lattialle kesken leikkien, ja suhtautunut heihin samoin kuin yksisarvisten olemassaoloon ja homeopatian toimivuuteen - joku niistä aina puhuu, minä uskon kun itse näen. Meidän lapsoset ovat nukkuneet päiväuniaan yleensä vain kantoliinassa, kumpaakaan ei ole ollut mahdollista nukuttaa vaunuihin vauva-aikana ja molempien yöheräilyjen määrä ensimmäisen vuoden aikana on ollut mitä tahansa viiden ja viidenkymmenen välillä. Esikoinen oli reilusti yli kaksivuotias nukkuessaan ensimmäisen kokonaisen yön. Molemmilla on poikkeuksellisen pieni synnynnäinen unentarve, ja he nukkuvat tunteja vähemmän kuin yleensä keskiarvounentarpeesta puhuttaessa. Keskiarvo toki syntyy siitä, että joku jossain (muualla) nukkuu enemmän ja joku toinen (meillä) vähemmän.
Kuopuksen vauvavuonna olemme kokeilleet kaikki mahdolliset nukkumisjärjestelyt, kantavana periaatteena on toiminut "kunhan edes joku perheestä nukkuu". Minä olen nukkunut ollut hereillä vauvan kanssa eri huoneissa, eri sängyissä ja eri patjoilla. Puoliso on nukkunut joko esikoisen kanssa tai yksin eri huoneessa, silloin kun esikoinen on nukkunut vauvan ja minun kanssani. Koska puoliso on opiskellut/käynyt töissä, olemme priorisoineet hänen unensa. Minä myös kestän valvomista poikkeuksellisen hyvin - tämän todistaa se, että olen pysynyt jokseenkin toimintakykyisenä. Kuopus näet nukkui elämänsä ensimmäisen vuoden 40 minuutin pätkissä.
Vuodenvaihteen tienoilla mielenterveyteni alkoi toden teolla rakoilla unenpuutteen vuoksi, jolloin vaihdoimme nukkumisjärjestelyjä siten, että minä nukun lastenhuoneessa patjalla esikoisen kanssa ja puoliso nukkuu makuuhuoneessa kuopuksen kanssa. Samalla lopetin yöimetyksen (palaan tähän myöhemmin toisen postauksen muodossa). Nykyään lapset menevät nukkumaan suunnilleen samaan aikaan, kahdeksan ja yhdeksän välillä. Annan kuopukselle iltamaidon sohvalla, jonka jälkeen puoliso vie taaperon sänkyyn nukkumaan ja minä luen esikoiselle iltasadun kainalokkain ja sammutan valot. Esikoinen herää öisin itkemään pari kertaa, pääasiassa itku liittyy kasvukipuihin ja painajaisiin. Joskus itku loppuu heti kun lapsi pääsee kainalooni turvaan, joinain öinä rauhoitteluun menee kauemmin.
Puolison kanssa kuopus nukkuu nykyään hyvin - joinain öinä taapero ei herää kertaakaan. Tai siis ei herää ennen aamua, joka meillä alkaa samaan aikaan kun Odinin soturit haastavat riitaa nakkikioskeilla kautta maan, aamuneljän ja aamukuuden välillä. Tämän jälkeen puoliso ei enää saa nukutettua taaperoa uudelleen, vaan tuo Toivon lastenhuoneeseen syömään aamumaitoa. Ideaalitilanteessa taapero torkahtaisi silloin rinnalle, jonka jälkeen minäkin saisin nukkua vielä hetken. Oikeassa elämässä näin ei tapahdu, joten minä herään zombina. Minun zombiuteni lisäksi kukonlaulun aikaan heräämiseen liittyy muitakin ikäviä lieveilmiöitä - kuten kuopuksen aamumölinä, johon esikoinen usein herää. Jos yritän viedä taaperon pois lastenhuoneesta, herää huutoon koko kerrostalo. Molempien yöunille tulee siis mittaa 8-9 tuntia, jonka lisäksi vuosikas nukkuu yleensä tunnin verran päiväunia - jos ylipäätään saan hänen pahantuulisuutensa nukahtamaan. Rakkaimmista rakkaimmat lapset, olisi ihanaa jos nukkuisitte.
Joskus ne vielä nukkuu. Joskus ne vielä nukkuu. Joskus ne vielä nukkuu.
Vuodenvaihteen tienoilla mielenterveyteni alkoi toden teolla rakoilla unenpuutteen vuoksi, jolloin vaihdoimme nukkumisjärjestelyjä siten, että minä nukun lastenhuoneessa patjalla esikoisen kanssa ja puoliso nukkuu makuuhuoneessa kuopuksen kanssa. Samalla lopetin yöimetyksen (palaan tähän myöhemmin toisen postauksen muodossa). Nykyään lapset menevät nukkumaan suunnilleen samaan aikaan, kahdeksan ja yhdeksän välillä. Annan kuopukselle iltamaidon sohvalla, jonka jälkeen puoliso vie taaperon sänkyyn nukkumaan ja minä luen esikoiselle iltasadun kainalokkain ja sammutan valot. Esikoinen herää öisin itkemään pari kertaa, pääasiassa itku liittyy kasvukipuihin ja painajaisiin. Joskus itku loppuu heti kun lapsi pääsee kainalooni turvaan, joinain öinä rauhoitteluun menee kauemmin.
Puolison kanssa kuopus nukkuu nykyään hyvin - joinain öinä taapero ei herää kertaakaan. Tai siis ei herää ennen aamua, joka meillä alkaa samaan aikaan kun Odinin soturit haastavat riitaa nakkikioskeilla kautta maan, aamuneljän ja aamukuuden välillä. Tämän jälkeen puoliso ei enää saa nukutettua taaperoa uudelleen, vaan tuo Toivon lastenhuoneeseen syömään aamumaitoa. Ideaalitilanteessa taapero torkahtaisi silloin rinnalle, jonka jälkeen minäkin saisin nukkua vielä hetken. Oikeassa elämässä näin ei tapahdu, joten minä herään zombina. Minun zombiuteni lisäksi kukonlaulun aikaan heräämiseen liittyy muitakin ikäviä lieveilmiöitä - kuten kuopuksen aamumölinä, johon esikoinen usein herää. Jos yritän viedä taaperon pois lastenhuoneesta, herää huutoon koko kerrostalo. Molempien yöunille tulee siis mittaa 8-9 tuntia, jonka lisäksi vuosikas nukkuu yleensä tunnin verran päiväunia - jos ylipäätään saan hänen pahantuulisuutensa nukahtamaan. Rakkaimmista rakkaimmat lapset, olisi ihanaa jos nukkuisitte.
Joskus ne vielä nukkuu. Joskus ne vielä nukkuu. Joskus ne vielä nukkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti